Lake Toba

Pitkä viikonloppu Lake Toballa Indonesiassa

Viime keskiviikkona todettiin että ei jakseta hengailla Penangilla viikonloppua, vaan lähdetään jonnekkin. Muutama kaveri oli menossa Indonesiaan Lake Toballe, josta Madventures on ilmeisesti tehnyt oman jaksonkin. Päätettiin aika nopeasti että lähdetään perään. Varattiin keskiviikkona iltapäivällä lennot seuraavalle päivälle ja saatiin melko halvallakin vielä, vain 60 euroa meno-paluu Penangista Medaniin ja takaisin. Pitkä viikonloppuhan tarkoitti tässä siis kuutta päivää…

Torstaina käytiin vielä koulussa ja lähdettiin illalla kentälle. Air Asian lento Penangista Medaniin kesti alle tunnin, ja tuntui siltä että justiin kun noustiin ylös asti, niin alkoi jo laskeutuminen. Medanin kenttä on aikalailla Pirkkalan kentän kokoinen, eli hyvin pieni. Suuri ero on kuitenkin se, että kun menee ulos, niin joka paikassa joku kauppaa taksia, riksaa, matkaa Lake Toballe jne… Meille tarjottiin heti ulos päästyämme pikkubussia Toballe hintaan 600 000 Rupiaa, eli noin 50 euroa. Ei tosiaankaan otettu, koska oltiin kuultu että matka sinne maksaa tosi paljon vähemmän. Käveltiin kentän vieressä olevalle huoltoasemalle, josta saatiin pitkän tinkimisen jälkeen taksi meidän hostellille (jota ei oltu varattu ennakkoon) hintaan 50 000 Rupiaa. Huoltoasemalla me oltiin aikamoinen nähtävyys rinkkojen kans.

Hostelli mihin päädyttiin (3:n vierekkäisen väliltä) oli melkoinen rotanloukku, mutta torakoita ei onneksi tullut vastaan yhtään. Vessat ja suihkut olivat aika lailla surkeimmat mitä on tullut tähän asti vastaan ja ilmastointi (eli pieni tuuletin) toimi aina kun johto oli oikeas asennos. Näkymä parvekkeelta muistutti slummia ja yöllä viiden aikaan heräsin vieressä olevien moskeijojen rukouskutsuihin, mahtavaa… Hostellin nimi taisi olla Wisma Yuli, ja yölle tuli hintaa 25 000 Rupiaa, eli 2 euroa per nuppi. Illalla käytiin vielä syömässä kahden paikallisen sällin kanssa, jotka järjestivät jotain viidakkoreissuja Bukit Lauanille. Hauskoja äijiä, mutta tuntui siltä että yrittivät lähinnä järjestää meille kyydin Toballe melko kalliilla ja varmaan jonkun kaveriensa kautta. Ylipäätään Indonesiassa tuntui olevan normaalia, että pienistäkin asioista yritetään heti saada rahaa turisteilta. Hostellin respan mies tuntui olevan ainoa, joka antoi oikeaa tietoa, eikä yrittänyt vedättää. Hänen vinkeillään päädyttiin ottamaan 3000Rp pikkubussi bussiterminaalille ja 23 000Rp paikallisbussi Lake Toballe, eli halvalla päästiin. Matkaa Toballe oli varmaan 250km ja matka kesti 4,5 tuntia.

Matka Medanista Toballe sujui aivan mukavasti, lukuun ottamatta joka pysähdyksellä autoon tunkevia kaupustelijoita, jotka kauppasivat mm. ruokaa, hedelmiä, karkkia ja jopa raamattuja. Auton sisäänheittäjä roikkui puolen matkaa puoliksi ulkona autosta ja huuteli kaupungissa määränpäätä kovaan ääneen. Matkan aikana näkyi kristillisiä kirkkoja varmaan toistasataa molemmin puolin tietä. Tuli melko yllätyksenä. Toballa itsessään en tainnut nähdä yhtä ainoata muslimia enkä moskeijaa, mitä taas malesiassa on joka kulmalla.

Perillä Toballa

Toban maisemat oli jo bussista aivan uskomattomat. Päästiin aamupäivällä perille Parapatiin, josta saatiin heti seuraava lautta Samosir-saarelle, joka on Toban pääpaikka turistien kannalta. Heti Parapatista lähtien saatiin ystävällinen kaveri opastamaan meitä perille (toisinsanoen viemään meitä hotelliin jossa hän itse oli töissä). Padi kuskasi meidät Samosir Cottage nimiseen guesthouseen, jossa oltiin loppujenlopuksi ensimmäinen ja viimeinen yö. Toinen ja kolmas oltiin toisessa vastaavassa guesthousessa nimeltä Reggae. Siellä oli muutkin meidän sakista jotka tulivat päivää ennemmin paikalle. Samosirin huone oli hintaan nähden aivan loistava, hinta taisi olla joku 3 euroa yö. Reggaen kämppä oli yhtälailla hyvä ja tyylikäs, ja vielä halvempi, vain 2 euroa yö.

Toballa ei sinänsä ole kummempaa tekemistä, mutta pelkästään maisemista nauttiminen on jo aika huippua. Toisena päivänä perillä lähdettiin Reggae-guesthousessa olevien työntekijöiden järkkäämälle venereissulle. Reissu maksoi 200 000 Rupiaa ja sisälsi jatkuvan live-musiikin lisäksi visiitit mahtavalla vesiputouksella uimassa ja hyppimässä, paikallisella koululla ja palmuviinitehtaalla. Vesiputouksella pystyi hyppimään jostain reilusta parista metristä suoraan putoukseen. Liukasta oli mutta kukaan ei tainnu loukkaantua. Koululle mentiin muistaakseni ennen vesiputousta, ja sinne oli kävelyä joku kilometri. Koulu oli loppunut jo, joten opetusta ei nähty, mutta lapsia pyöri koululla kuitenkin. Luokkahuoneet oli aika kolkon näköisiä. Palmuviinatehdas oli melkoinen pettymys, koska ei päästy itse tehtaalle, vaan jouduttiin odottamaan että joku kävi vain hakemassa meille kolme parin litran tonkkaa viiniä… eikä se ollut edes hyvää. Mutta kuitenkin, aivan mielenkiintoista settiä. Reissu kesti koko päivän ja takaisin oltiin kai joskus viiden aikaan. Illalla mentiin perus Suomimeiningillä olutta maistellen.

Seuraavana päivänä ei oikeestaan tehty mitään, mutta eipä kyllä tarvinnutkaan. Mukava oli vain rentoutua ja katsella paikkoja. Maanantaina vuokrattiin skootterit (80 000rp kpl kahdeksi päiväksi) ja ajeltiin saarta vähän ympäri. Maisemat avautui mahtavasti kun ajettiin korkeammalle ja korkeammalle. Saari itsessään on niin iso, että ei aika riittänyt ajella ympäri asti, mutta aika kaukana kuitenkin käytiin katselemassa maisemia. ajelulla oli hauska nähdä eläimiä joka puolella, lehmiä, sikoja, kanoja, kukkoja, kissoja, koiria jne jne… Parhaita oli kyllä lehmät tai jonkin sortin puhvelit joita käveli keskellä tietä. Joku sanoi että ne joskus pillastuu ja on tappanutkin ihmisiä… mutta ei ne mitään meinannu ku ohi vaan ajoi. Hauskoja oli myös paikalliset pikkupojat ja tytöt jotka huikkivat ja läppäsivät kättä aina kun mentiin ohitse. Bensaa sai ostettua joistain pikkukahviloista vaihtelevaan hintaan, yleensä 6000-7000rp litra. Viimeisenä Toba-päivänä ajeltiin kans jonkin verran, mutta itsellä ajelu keskkittyi lähinnä uusien sortsieni metsästämiseen, koska huomasin että oon jättänyt ne jonnekkin, ilmeisesti perjantaina sinne venereissulle. Eipä niitäkään löytynyt, eli ei ku uusia ostamaan. saa joku paikallinen venekuski nauttia mun sortsiista.

Tekstille luvassa jatko-osa, mutta kun kiirettä vähä pitää niin ei oo keriinny kirjottaa!