Kuala Lumpurin kentällä hengaillaan ja odotellaan päivä lentoa Ausseihin, joka lähtee siis paikallista aikaa 21.20. Starbucksin free wi-fi tuli tarpeeseen!
Oli aika jännä lähteä penangilta huitelemaan neljän mahtavan kuukauden jälkeen! Mopon palautusten, kämpän tarkastuksen ja pakkaamisen jälkeen lähdin bussilla KL:iin Jussia vastaan. Sain ilmaisen kyydin suoraan kentälle Kanadalaisten kanssa niitten privaattibussilla! :)
Kun Jussin sain bongattua kentältä, lähdettiin KL:n keskustaan jonne pojat oli tulleet jo Langkawilta. Oltiin sielä yksi yö ja aamusta painettiin kohti kenttää taas ja lentoa Laosin Vientianeen.
Vientianessa törmättiin heti mukaviin tyyppeihin jotka pyysivät meitä jakamaan pikkubussin Vang Vieniin, jonne mekin oltiin matkalla. Säästettiin hotelliyö Vientianessa ja ahtauduttiin autoon kohti Vang Vienin Tubingeja!
Jussi ja poijat matkalla Vang Vieniin
Vappuilta sujui kivasti tutustuessa Vang vienin mestoihin ja seuraavat kaksi päivää oltiinkin Tubeilemassa, eli laskemassa jokea pitkin kumirenkailla! :D Tuubaamisen lisäksi joella oli kymmeniä baareja ja ravintoloita, joista pikkupojat heittelivät matkaajille köysiä ja vetivät paikkoihinsa syömään ja juomaan. Monessa paikassa oli myös slingejä tai swingejä tms, eli sellaasia korkean tolpan päässä olevia köysiä, joilla roikuttiin veden yllä ja lakipisteessä päästettiin irti ja viitisen metriä jokeen että pläts! Hauskaa mutta pelottavaa...
Silta mallia Vang Vien
Tubingia
Parin tuubipäivän jälkeen rentouduttiin vielä päivä Vang vienissä ja sen jälkeen suunnattiin 4000 islandsille, joka on myös Laosissa, mutta etelämmässä. Matkaa oli sleeping bussilla 21 tuntia. Sleeping bussi oli kyllä hyvä ehkä vähä lyhyine sänkyineen, mutta ittellä jäi vähä unet huonoksi kun bensa haisi liika vahvasti.
4000 islands on vähä jokisuistoa muistuttava paikka, jossa virtaa joki, ja saaria on ilmeisesti tuhansia. Me oltiin pääsaarella, jossa oli aika vaatimattomia majataloja ja ravintoloita. Tubing onnistui sielläkin ja kertaalleen vedettiin jokea alas muutama tunti. Todettiin että paikka ei välttämättä tarjoa niin erikoista aktiviteettia että päätettiin lähteä jo seuraavana päivänä jatkamaan matkaa kohti Vietnamia. Aika oli muutenkin kortilla niin ei ku matkaan vaan!
4000 islandsin sataman lähellä oli kohtuu karua majaa
Varattiin 4000:lta matka paikallisbussilla Vietnamiin, ja tämä osoittautui aika mielenkiintoiseksi reissuksi... :) Kerron siitä erillisessä kirjoituksessa vaikka ens kerralla... :D Alustuksena: Matka-aika 30 tuntia, puun salakuljetusta, puoli bussia täynnä tavaraa lattiasta kattoon, ja katolla tietenkin lisää, kukaan ei puhunut englantia, ei ilmastointia, ei tuuletinta... lasit vaan auki.
Vietnamin jokimaisemaa
Maisemaa matkalta
Loppumatkasta saatiin vähä enemmän tilaa bussin takaosaan, ja kana säkissä...
Vietnam - Laos raja
Hyvää puuta katolle, laatikkojen keskelle jemmapiiloon... ;)
Päästiin lopulta kuitenkin perille Da Nangiin Vietnamiin, mikä ei tuntunut ko matkalla mitenkään itsestäänselvyytenä... Da Nang yllätti aikalailla modernisuudellaan, niinkuin koko Vietnam yleensäkin. Da Nangissa otettiin aika luksushotelli rasittavan matkan jälkeen ja saatiin kunnolla nukuttuakin pitkästä aikaa. Paikallisissa ravintoloissa oli mielenkiintoinen käydä syömässä kun kukaan ei puhunut sanaakaan englantia eikä menullakaan ollut englanniksi mitään!! :) Saatiin kuitenkin uskomattoman hyvää ruokaa lähes joka kerta kun syötiin. Danangissa käväistiin katsomassa Marble Mountainssia parikymmentä kilsaa etelään Hoi Ania kohti. Vuorilla oli kaikenmaailman temppeleitä ja buddhia ja hienot maisemat.
Juha ja Vietnamin menyy
Marble Mountainssilla
Danangista otettiin parin päivän jälkeen ajansäästämiseksi lento Nha Tranggiin, josta oltiin kuultu että biitsi on mahtava. Oli kyllä niin totta! Biitsi oli hienoin missä oon koskaan käynyt ja siellä viihdyttiinkin pari päivää kellumassa ja rentoutumassa.
Tervetuloa Nha Trangiin
Mikäs siinä syödessä ku tytöt tuli kokkaamaan pöytään
Nha Trangista varattiin yöjuna Saigoniin (Ho Chi Minh Cityyn), ja Jussi itse asias varas sen kahteenkin otteeseen kadottaen ekan lippunsa... :) Mielenkiintoista oli se, että meidän makuuvaunussa Jussin paikalla makasi joku Vietnamilainen tyytyväisenä ja sillä oli Jussin lippu. Oletettavastikin lippu oli jäänyt juna-asemalle varattaessa. Käytiin tarkastamassa Jussin uusi paikka 7:n vaunun päässä meistä, ja sielläkin makas Vietnamilainen tyytyväisenä! :D Jussi nukku sitten meidän vaunussa ku silli purkissa. Yllättävän hyvä oli paikallinen VR eikä ollut edes tuntia myöhässä.
Saigoniin päästiin aamukuudelta ja saatiin halpa hotelli ja mentiin ottamaan torkkua vielä puoleenpäivään. Saigonissa oltiin Bui Vien kadulla district 1:llä, jossa on tosi halpoja hotelleja ja paljon reppureissaajia. Siitä käveli puolisen tuntia sotamuseoon, joka oli tosi säväyttävä paikka, vaikkakin ehkä vähä liikaakin valokuvia... Toisaalta, ei Vietnamin historiaa meinaa ymmärtää vieläkään mihinkään suuntaan ja sitä mitä kaikkea sielä on tapahtunut. Sen verran ainakin jäi mieleen, että sota kesti 17 vuotta, vaati 3 000 000 vietnamilasen hengen ja 2 000 000 haavoittui... verrattuna siihen että jenkkejä kuoli 60 000... Pommien määrä oli kans aika käsittämätön, olisko ollut 14 000 000 tonnia!
Saigonissa käytiin vielä pällistelemässä paikallista eläintarhaa, jossa oli kaikenmaailman leijonat, tiikerit, alligaattorit, seeprat, kirahvit jne... Tuntu vaan että joka eläin veti vähä ku viimeisiään... Ostin saigonista myös skeittilaudan, jota aattelin kuljetella kotia asti. Toivottavasti tulis skeitattuakin jonkun verran! Ausseissa ainakin ilmasto pitäis olla vähän mukavampi siihen hommaan.
Tänään aamulla lähdettiin Saigonista lennolla Kuala Lumpuriin, ja nyt istuskellaan kaffilassa ja odotellaan. Jussin lento lähtee toisesta terminaalista 23 aikaan ja meillä lähtee tästä AirAsian terminaalista klo 21.20. Oli kyllä aivan mahtava reissu ja mahtavaa että Jussi pääsi käymään täälä päin maailmaa! Kynnys lähteä uusiksi minne tahansa vain halajaa ainakin madaltui kuulemma lähes olemattomiin! Niin se matkailu avartaa! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti